hauskoja harrastuksia

Harrastan unelmointia monessa muodossa. Yksi lempikeinoni toteuttaa tätä hararstusta on selata paksuja kuvastoja ja merkitä sieltä tarkkaan kaikki, mitä haluaisin ostaa. Esim. Hullujen Päivien, H&M:n, Elloksen.. milloin minkäkin kuvastoja. Merkitsen tarkasti haluamani koon ja värin sekä joskus lasken paljonko näiden kaikkiehn yhteishinnaksi tulisi. Harvemmin kuitenkaan mitään oikeasti tilaan tai käyn ostamassa.

Joskus täytän nettikaupoissa ostoskoreja, sitten karsin niitä niin, että ainoastaan "järkevät" ostokset jäävät jäljelle.. Sen jälkeen pohdin ostaisinko ja yleensä vaan tyhjennän ostoskorin; joskus ostankin. Aikaavievää, mutta mukavaa ja sitten tuntee itsensä voittajaksi kun ei tilaakaan mitään. Tällä tavoin myös tietää hyvin, mitä mistäkin löytyy, jos sattuu jotain tarvitsemaan.

Lapsen syntymän jälkeen minusta tuli kova kierrättäjä. O vitsailee, että kierrätän enemmän kuin keskivertokirppari - ja se on varmaan totta. Ostan ja myyn paljon huuto.netissä sekä facebookin palstoilla. Kirppareita kierrän lähinnä niinä viikonloppuina kun E on isällään, sillä hänen pinnansa ei riitä kirppiksillä tai kaupoissa pyörimiseen enää. Käytettynä ostan vaatteita, kirjoja ja leluja sekä kantovälineitä. Joskus myös hyväkuntoisia/uusia kenkiä tai laukkuja. Käytetystä tavarasta en maksa liikoja enkä myöskään pyydä isoja hintoja kun itse myyn tavaroita pois. Ennenkaikkea tuotteen tulee olla hyväkuntoinen!

Käytettynä löytää paljon vaatteita pienelle tytölle sekä itselleen, mutta poikien vaatteita onkin hankalampi löytää, sillä ne taitavat kulua aika nopsaan ja mennä huonoon kuntoon. Seuraan myös useita blogeja, jossa kirjoittajat esittelevät kirppislöytöjään.

Mikäli ei tarvitse mitään tai on aikeissa säästää vaikka rahaa vähentämällä kulutustaan, niin haaveshoppailua voi toteuttaa missä vain nettikaupassa tai minkä vain mainoslehtisen kanssa. Suosittelen! Shoppauskiintiö täyttyy, mutta rahaa ei kulu nimeksikään ;D Aikaa sen sijaan kyllä..

mökkipäiväkirja

Viime keskiviikkona suunnattiin Rukalle miehen suvun mökille koko poppoo. O meni aamulla muutamaksi tunniksi töihin ja mä lähdin sit lasten kanssa 11 aikoihin ajelemaan sinnepäin. Meillä on uusi (IHANA!) auto, jota en ollut ennen ajanut ja kun oltiin vihdoinkin saatu viimeisetkin kamat autoon, kaikki kolme lasta oli turvaistuimissa kiinni, kengät otettu pois jaloista, aurinkolasit asetettu nenälle ja pääsiäislevy laitettu soimaan, niin P (tyttö 5v) kysyi, että "osaatko sä käynnistää tän auton?" :D Vastasin vaan että "toivottavasti tai muuten isi joutuu ottaan sen takia taksin töistä tänne ja se tuskin olisi iloinen". No, autolla oli mukavan helppo ajaa ja päästiin mutkattomasti O:n työpaikalle ja oltiinpa siellä jopa 20 min odotettua aiemmin. Ilmoitin tekstarilla, että olemme parkkeeranneet keskelle pihaa hätäkulkuväylälle, koska en uskalla vetää tällaista hervotonta bussia mihinkään ruutuun, niin O kiirehtikin ennätysnopeasti parkkipaikalle. Hehheh.

Perillä Rukalla olimme 10 tunnin päästä - matkalla pysähdyimme kaksi kertaa abc:lle, ensin Jyväskylään ja sitten Kajaaniin. Automatka meni yllättävän hyvin; ainoastaan viimeisen tunnin ajan E oli jo kyllästynyt matkantekoon sekä väsynyt. Meillä oli mukana värikirjoja, eväitä, autokortteja, Toivo, Lego-kuvasto, kaksi lasten kuunnelmaa, pääsiäislevy sekä kännykät, joista löytyy muutama peli (mm. "änglibööds").

Torstaina suuntasimme Ruka-keskukseen, mukanamme myös O:n vanhemmat, jotka olivat mökillä myös vielä tuolloin. E kulki selässä Ergossa ja välillä pulkassa. Laskettiin mäkeä, leikittiin lumessa, käytiin keittolounaalla.. Myöhemmin illalla vielä ulkoiltiin ja  käytiin O:n kanssa kaksinkin kävelyllä, kun kerrankin oli mahdollisuus :) Lasten nukkuessa yöunia keskustelimme tulevasta vauvasta ja kuvioista O:n vanhempien kanssa. Omat vanhempani eivät tämänkaltaista perinpohjaista ja avointa keskustelua liiemmin harrasta, joten oli oikein mukavaa purkaa mielessään olevia asioita näin.

Perjantaina O:n vanhemmat suuntasivat Tamperetta kohti. Aamu sujui rennosti, koska lapset olivat kerrankin rauhallisia (mitä kummaa?). Aamupäivästä O suuntasi isompien lasten kanssa porotilalle ja itse jäin siivoilemaan sekä kokkailemaan ja E nukkui piiiiiiiitkät päiväunet. Myöhemmin katsottiin yhdessä Monsterit Oy, sillä se olisi varmaankin lapsille yksinään katsottavaksi ollut vähän liian pelottava. Oli ihanaa saunoa myöhään illalla kaksin, kun O oli koristellut saunan kynttilöillä ja välissä käytiin istuskelemassa mökin puolella ennen paluuta saunan lämpöön. Mökillä nukkuikin paljon sikeämmin kuin kotioloissa.

Lauantai hurahti melkeinpä kokonaan siinä kun lähdettiin Oulangan luontokeskukseen (http://www.luontoon.fi/palvelupisteet/luontokeskukset/oulanka/Sivut/Default.aspx). E matkusti selässä Ergossa ja isommat lapset vaihtelevasti pulkassa tai kävellen, kun talsittiin useamman kilometrin reitti ylös "Hiidenlammelle" ja takaisin alas :) Lunta oli reippaasti, mutta oma kunto kyllä kesti hyvin mahasta huolimatta, eikä tullut kuin pari supistusta tiukkaa ylämäkeä noustessa. Ulkoilun ja reippailun jälkeen kaikki lapset olivat aivan uupuneita ja ajeltiin Rukalle laskettelurinteiden allaolevalle pizzerialle hakemaan päivällistä mukaan. Mökillä pizza maistui ja illalla uni! O:n kanssa saunottiin jälleen illalla sekä paistettiin makkaraa takassa. Saatiin makeat naurut "Mies ja Alaston ase"-leffasta, vaikka molemmat ovat nähneet sen aiemmin monesti :D Se on ajaton!!

Sunnuntai-aamuna olimme kaikki vähän kipeänä, joten päätimme aikaistaa kotiinlähtöä päivällä. Aamupalan jälkeen pakattiin tavarat, puettiin matkavaatteet, lastattiin auto ja siivottiin mökki. Sitten tyhjensin jääkaapin sisällön keittiön pöydälle ja ilmoitin lapsille, että nyt saa syödä kaikkea sekaisin ja niin paljon kuin napa vetää sekä lupasin ahkerille syömäreille yllätysjälkiruuan :D Lapsiin upposi hyvä satsi ruokaa, jonka jälkeen lähdettiin kotia kohti. Useiden pysähdysten (kiitokset ABC-asemien keksijälle!!) jälkeen olimme kymmenen jälkeen illalla kotona. Kotiinpaluu oli vähän ankeaa - mökille olisi voinut jäädä nauttimaan kauniista säästä, raittiista ulkoilmasta ja lomasta vielä vaikka kuinka pitkäksi aikaa :)

Kaikenkaikkiaan ihana pääsiäisviikko perheen kesken! <3

vauvakinoilua, lounastusta, ulkoilua

Aamulla suunnattiin E:n kanssa vauvakinoon; seurana ystäväni S vauvansa kanssa. Yllättävän hienosti meni koko reilun kahden tunnin ajan leffassa, kunhan oli eväitä (maissinaksuja, muutama suolakalakeksi, cashewpähkinöitä, karjalanpiirakkaa ja muumi-rusina-aski) mukana. Myös vauvaseuralaisen pehmohiiri jaksoi naurattaa E:tä, kun meinasi kiukku iskeä. Leffa, The Best Marigold Hotel, oli hyvä ja kivasti sitä sai seurattuakin salissa, joka oli täynnä vauvoja ja pieniä lapsia!

Vauvakino on tosi kiva keksintö ja vähän harmittaa, et menin ekan kerran kokeilemaan vasta nyt. Toki se osuu vähän ikävästi päiväuniaikaan (ja varmaan aika monessa perheessä juuri näin). Leffaan pääsee alle 2-vuotiaat ilmaiseksi ja katsomaan mitä vaan (mikä on kyllä erikoista, koska esim. itse en olisi ottanut E:tä mukaan viimeksi kun siellä oli näköjään Real Steel - kyllä se on jo liian hurjaa katsottavaa taaperolle); yli 2-vuotiaasta joutuu maksamaan lipun hinna, 7 euroa, sekä mukaan saa tämänikäisen ottaa ainoastaan, mikäli elokuva on sallittu.

Yhden miinuksen jos kuitenkin annan. Nimittäin leffassa jaettiin ilmainen tuotenäyte; tällä kertaa Jogolino-vanukaspaketti (4 vanukasta). Kannessa mainostetaan terveellistä ja herkullista välipalaa, josta saa kalsiumia ja joka tukee lapsen kasvua. Hohhoijaa! Annoin E:lle vanukkaan syötäväksi ja kun hän halusi antaa mulle lusikallisen niin maistoin ja pöyristyin: aivan kuin nestemäistä toffeeta! Todella makeaa, suorastaan äklömakeaa.. Sitten tutkailin ainesosia ja tulin siihen tulokseen, että jopa nestemäinen toffee saattaisi olla terveellisempi välipala kuin tuo sokerihöttömössö. Ikävää, että tuommoisia jaetaan tuoreille äideille vauvoineen ja taaperoineen :(

S toi mulle ihania äitiysvaatteita kamalan kasan ja nyt mulla on vaatteita joihin mahdun. Jei! =) Leffan jälkeen lounastettiin Miamissa; mozzarellakanaa tomaatti-basilikakastikkeessa, uunikasviksia ja tuoresalaattia. Nam. E tipahti lattialle kikkaillessaan ravintolan loossissa. Vähän ajan päästä nukahti sohvalle ja tarjoilija kommentoi, että eipä ole ensimmäinen joka siinä sohvalla nukkuu, mutta selkeästi nuorin. Päiväunet (jotka jatkuivat rattaissa) venähtivät yllättävän pitkiksi, joten huolestuin ja herätin pikkuisen, jotta voin tarkistaa, että onhan päähän tullut kuhmu, ettei vaan ole turvotusta aivoihin päin. Kuhmu löytyi, eikä E vaikuttanut siltä että mitään olisi hätänä :)

Illalla ulkoiltiin naapurin pojan kanssa 1,5 tuntia. E ja V eivät oikein vielä osaa leikkiä yhdessä, kun ovat noin nuoria, mutta pieniä kiukkuja lukuunottamatta meni ihan ok. Kieputtiin karusellissa, kerättiin käpyjä ja heiteltiin palloa.

Kaikenkaikkiaan ihana päivä kaikkine actioneineen. Matkustaminen ja liikkeelläolo oli tänään yllättävän helppoa; toivottavasti huomennakin ;D Päivään on mahtunut paljon riemua, pusuja, haleja ja uusia sanoja. Värityskirjan sivuja, Toivon vaatteiden vaihtamista.. Arki on parasta <3

mighty monday

Tämän päivän suunnitelmat menivät uusiksi, sillä rattailla ei päässyt liikkumaan lumisohjossa. Mukava ja onnistunut päivä kuitenkin loppujen lopuksi! =)

Viime aikoina ajatukseni synnytyspaikasta ovat selkiytyneet. Vähiten tähän ei ole vaikuttanut se, että Vammalan synnytyspuoli on ilmeisesti heinäkuussa kiinni! Lisäksi olen miettinyt, että tämä on oikeasti viimeinen synnytykseni ja jos tuntuu siltä, että minulle ihanteellisin paikka synnyttää on koti, niin silloin minun pitää pyrkiä kotisynnytystä kohden. NIINPÄ SOITIN KOTILOLLE! (Eli kotikätilölle). Puhuttuani tämän aivan ihanan, sympaattisen ihmisen kanssa olin valmis vajoamaan kunnon oksitosiinihumalaan! Pääsispä jo synnyttämään. Hauska juttu on, että plussasin tästä meidän yllärivauvasta juurikin samana päivänä, kun oli kotisynnytys-teemailta (eli keskusteluilta), johon olin aikaisemmin ilmoittautunut. Tämä samainen kotilo oli tuolloin paikalla ja tapasin hänet ensimmäisen kerran. Vaikka olin shokissa raskausuutisesta, niin mietin, että mikäli synnytän kotona, niin hänet haluan ehdottomasti hoitamaan synnytykseni. Ehkä se oli merkki, että plussasin juuri tuona päivänä :P Synnytysfiilis on sanoinkuvaamaton juuri nyt.. En muuten ole vielä kertonut O:lle, että olen keskustellut kotilon kanssa ja "buukannut" hänet. Eeeeehkä huomenna olisi pakko kertoa? O kyllä tietää, että haluan synnyttää kotona ja eilen kysyin hänen mielipidettään vielä kerran. Vastaus "harkitaan" ei kyllä hirveästi tainnut vaikuttaa mun toimiini.

E nukahti jo aikaisin illalla ja luin synnytyskirjallisuutta sohvalla mahakipujen kourissa.. Löysin tänään sokerittomia karkkeja ja testasin; eivät taineet sopia mulle :( Ehkä parempi niin!

Rakas E on oppinut puhumaan jo 3-sanaisilla lauseilla paljon enemmän. Mun pieni prinsessa on jo niin iso tyttö!!

weekend

Olipas mukava viikonloppu! :) Lauantaina käytiin Särkänniemessä; akvaariossa sekä Näsinneulassa. Leppis-laitteessa pyörimisen jälkeen lapset jaksoivat uskomattoman kauan ihailla erilaisia kaloja ja kysellä, mikä on minkäkin nimi. E oppi monta uutta sanaakin reissun aikana! Näsinneulasta näkyi.. no, ei paljon mitään, sillä koko Tampere oli aivan sumun peitossa, mutta talviavaimella kannatti käväistä sielläkin juomassa kahvit.

Illalla kokkailua, O:n tekemien ostosten (ja niitä oli PALJON) tutkailua sekä ulkoilua. Yöllä tuli taas ahdasta kun kaksi isompaa lasta tuli meidän viereen nukkumaan, kuten joka yö. Pohdinpa siinä aamuyön pimeinä tunteina, että riittäisikö meille edes 2 metriä leveä sänky, jotta nukkumiseen olisi tarpeeksi tilaa..

Tänään aamulla hääräiltiin ja O kävi juoksulenkillä piristymässä, jonka aikana väsättiin lasten kanssa ensin olkkariin linja-auto (lasten huonekaluista) sekä sen jälkeen valtaisa temppurata. Isommat lapset suuntasivat O:n ja isovanhempien kanssa talvitapahtumaan Kangasalle ja me käytiin E:n kanssa hakemassa Toto hoidosta mummulasta. Samalla saatiin ihania Ruotsin-tuliaisia papalta, joka oli käynyt naapurissa velipuolensa hautajaisissa :(

Papalta E sai prinsessa-namiautomaatin, joka ei valitettavasti pääse nyt kuvaan, sillä se unohtui makkariin. Ruotsin-serkkuni A lähetti tällaisen, nähtyään facebookissa kuvia pienestä prinsessastani:

^ Prinsessamekko kokoa 98-104cm, 2-4 v

Äiti sai tällaiset (nämä siis isältäni):

^ Hauska korkokengän muotoinen kakkulapio. Korko magneetilla.

^ Jotain syntisen hyvää..

Nyt kun innoistuin lisäilemään kuvia, niin tässä masu viikko sitten:

^ Rv 21+5

Olen yrittänyt haalia itselleni vaatteita, jotka mahtuisivat kasvavan pötsin kanssa. Olen päätynyt ostamaan koon xs-s pitkiä pooloja, toppeja ja paitoja sekä pari hupparia. Ostan vaatteeni yleensä käytettynä, joko kirpparilta, huuto.netistä tai fb-palstoilta - lähinnä sen takia, että uhmaavan taaperon kanssa kaupoissa pyöriminen on melkoisen raastavaa ja illalla vaatteiden selailu koneelta on rentouttavaa. Lisäksi olen ostanut muutamia ihan äitiysvaatteita sekä Reimatecin vedenpitävän tuulitakin kokoa S/M, jonka toivon mahtuvan päälle siihen saakka kunnes takista voi luopua lämpimien kelien vuoksi.. Saa nähdä, kuinka käy.. Tulisipa pian kesä, niin saisi huidella mekossa ja sandaaleissa paikasta toiseen :)

Huomenna ajattelin yllättää lapset sekä miehen organisoimalla kaksi lastenhuonetta perusteellisesti sekä tekemällä pakkaseen mehujäitä jälkkäriks. Mukavaa alkavaa viikkoa! <3

Vapaaehtoistyöstä

Yksi suuri rakkauteni on vapaaehtoistyö. En löydä sanoja kertomaan kuinka ihanan fiiliksen saa toisten auttamisesta! Vapaaehtoistyöhön uppoaa useampi tunti viikossa, mutta jos aikaa olisi enemmän ja mikäli liikkuminen olisi helpompaa, niin haluaisin laajentaa sitä alaa, jolla teen vapaaehtoistyötä.. todella radikaalisti! :) Tällä hetkellä keskityn odottavien perheiden, synnyttäjien ja vauvaperheiden auttamiseen, mutta mielelläni laajentaisin mm. vanhusten ja lasten parissa tehtävän vapaaehtoistyön puolelle. Lapsien parissa olen ennen vapaaehtoistellutkin mm. kerhonvetäjänä, mutta tällä hetkellä se on valitettavasti melkoinen mahdottomuus liittää arkeeni. Ehkä myöhemmin kun koulu on käyty loppuun ja lapset hoidossa! <3 Sitten aion jakaa apuani useampaan suuntaan. Suosittelen vapaaehtoistyötä jokaiselle, jolla siihen on mahdollisuus! Siihen jää koukkuun ja se avartaa maailmankuvaa.

Mukavaa, aurinkoista viikkoa! :)

Ihana aurinko!

Perjantaina vein E:n Helsinkiin isälleen junalla. Oli tosi iloinen isin nähdessään ja jäi sinne mielellään :) Paluumatkalla luin Jetlagissa-kirjasta puolet ja hengittelin huiviini, sillä viereeni istui armeijasta lomille suunnannut nuorukainen, joka ei ollut ilmeisesti päässyt suihkuun pariin viikkoon ja löyhkäsi melko voimakkaasti..

O haki mut asemalta ja suunnattiin tutustumaan serkkuni helmikuussa syntyneeseen pieneen tyttövauvaan <3 Ihana pieni nyytti! Oli ihana nähdä serkkua pitkästä aikaa, sillä hänen muutettuaan Jyväskylään 3 vuotta sitten välimatka on tuntunut pitkältä.

Lauantaina herkuteltiin, lenkkeiltiin ja ulkoiltiin O:n kanssa sekä käytiin koeajamassa jättikokoista perheautoa.. jälleen. Ulkona on kertakaikkisen fantastinen keli ja koirankin kanssa lenkkeily maistuu taas aivan erilaiselta auringonpaisteessa! Viikonloppu meni hurjaa vauhtia, mutta on jo niin ikävä E:tä, että onneksi noin tunnin päästä jo auto kaartaa pihaan ja näen pienen rakkaani <3 Ei ollut suostunut taaskaan syömään kunnolla isin luona, joten mulla on täällä O:n tekemät enchilladakset valmiina odottamassa sekä serkulta myöhässä saatu joululahja yllärinä! Taidetaan alkuillasta käydä pulkkailemassa ja sitten käpertyä porkkanatikkujen sekä kirjan kanssa sohvan nurkkaan (tai näin siis itse suunnittelen, mutta saattaa olla että tyttärellä on aivan muut suunnitelmat mielessä..)

Ensi viikko on ohjelmaa täynnä! Huomenna ystäväni 8 kk ikäinen vauva tulee hoitoon heti aamupäivästä :) Kunhan kiireinen viikko neuvoloineen, teemailtoineen ja arjen sohelluksineen on ohi, ajattelimme viikonloppuna tehdä jonkun pienen retken. Mikä olisi kiva keväinen retkipaikka 3 villin lapsen kanssa? Mietimme Ti-Ti Nallen taloa Ikaalisissa: http://www.titinalle.fi/titi_nallentalo . Muutenkin meitä kiinnostaa kyllä kaikki semmoiset lapsille sopivat paikat, sillä kolmen kanssa on vielä kuitenkin helpompi liikkua kuin neljän. Herra Hakkaraisen talossa isommat lapset kävivät juuri kesällä, Hoploppiin mennään joku päivä sellaiseen aikaan kun ei ole ihan pahin rysä. Tämän vuoden puolella ollaan testattu yhdessä mm. muumilaakso, Vapriikki, Näsinneula (sekä Cine Atlaksen jäätelöannokset..) O:n kanssa kävimme eilen kahvilla Pajutilan puotikahvilassa http://www.kangasala.fi/matkailu/ruokailu_majoitus/kahvilat/pajutilan_puotikahvila/ . Okei, okei.. otimme myös kimppaan yhden ison kakkupalan ;D

Pahoittelen laiskuuttani kuvien lisäilyn kanssa.. En halua tänne kuvia, joissa näkyy kenenkään meidän naama, sillä blogini on julkinen. Muiden kuvien kanssa olen vaan kovin aikaansaamaton! Yritän skarpata =)

Nyt taidan nauttia harvinaisesta herkusta eli päiväunista ja ootella E:tä saapuvaksi kotiin! Nauttikaahan kauniista keväisestä ulkoilmasta <3

äidin ja tyttären maanantai

Aamulenkillä oli ihana ilma ja käväistiin pulkkailun jälkeen kaupassa kävellen. Tultiin kotiin vasta 12 maissa ja tein lihapullia ennen kuin E painui Toivon kanssa päiväunille. Päiväunien aikana tein pikana tomaatti-herkkusieni-piirakan ja ehdinpä siitä pari palaa syödäkin sekä lueskella erinäisiä blogeja, ennen kuin pikkuneiti heräsi iloisena Toivo kainalossa. Ihanan rauhallinen aamu ja aamupäivä varmaan enteili pian käynnistyvää katastrofia..

Nimittäin ex-mieheni soitti erittäin epätasapainoisen oloisena ja kertoi hakevansa puolet huonekaluista pois sekä vaativansa rahaa. Huonekalut ja rahat on jaettu jo yli vuosi sitten, joten en ollut puhelusta innoissani. Aikani kuuntelin uhkailua, haukkumista, kiristystä jne. kunnes langan toisessa päässä loppui keksitytkin argumentit kesken ja monologi kuivui kasaan. Soitteli vielä myöhemmin muutamaan otteeseen ja laittoi erittäin vihamielisen tekstiviestin, mutta illasta sain jo olla rauhassa.

Kuuden jälkeen suunnattiin E:n kanssa pääkirjastoon. Metsoon olikin tehty oikein kiva lastennurkkaus, jossa oli teltta pehmoleluineen, taaperokärryjä sekä muita leluja. Mahtava idea! Ehkä ainut, mikä meidän kohdalta hommassa pikkusen kusi, oli se, että E ei halunnut leikkipaikalla pysyä vaan keksi että Metson ympäri juokseminen on paljon hauskempaa.. Niinpä kirjastoreissusta tuli urheilusuoritus, lainaamiset menivät vähän miten sattui ja metelitasokin saattoi nousta melkoiseksi riemunkiljahduksista (niin, siis tyttären riemunkiljahduksista, ei äidin). Kun viimein päästiin kirjastosta ulos, niin bussin takavalot vilkkuivat silmiemme edessä. Kannoin E:n sylissä Keskustorille saakka, jossa onneksi pääsimme melko pian bussiin. Kotimatkalla luettiin kirjoja ja E heitteli kenkiään.. Jouduinpa vielä kantamaan väsyneen pikkutinttaran kotiinkin bussipysäkiltä (reilun 1 km päästä), joten supistusten määrä yltyi melkoiseksi kun vielä illalla lähdin lenkittämään Totoa!! No.. hyvällä omallatunnolla voin syödä pari palaa lisää lounaspiirakkaa :P

Kirjastossa tilanteen ollessa mikä oli, suuntasin äitiyskirjallisuushyllylle ja lappasin kainalooni muutaman teoksen, niihin sen kummemmin tutustumatta:

Malla Rautaparta: Kantamisen kausi - ennestään tuttu ja hyvä!
Hilkka-Liisa Vuori: Synnytyslaulu - aivan mahtava teos; olen myös käynyt Hilkka-Liisan synnytyslaulukurssin
Joshua Piven: Tiukkojen tilanteiden käsikirja, lapset - hauska nimi
Elina Tanskanen: Jetlagissa; yhdellä kädellä kirjoitettu opas vauvavuoteen - houkutteleva kansi
Tiina Kaitaniemi: Luonnollinen lapsuus - teoksen nimi herätti kiinnostukseni
Brett R. Kuhn: Taapero, omistajan opas - hmm.. en tiedä miksi otin tämän sillä se näyttikin jo huonolta

E:lle mukaan tarttui kirja eläimistä, toinen kylpemisestä ja sitten kaikille lapsille yhteiseksi iltalukemiseksi kirja uusperheestä. E kantoi mun syliin kolme kirjaa lasten puolelta ja ensimmäisenä tuli juuri tämä uusperhe-kirja. Kaikella on tarkoitus ;) Siinä on oikein mukavalla tavalla käsitelty hankaliakin aiheita ja luulenpa, että juuri tällainen teos me tarvitaan tueksi lasten kanssa keskusteluun. Teoksen nimi on "Niilon uusi perhe".

Havahduin tänään kotisynnytyksen mahdottomuuteen meidän perhetilanteessamme. Miten lastenhoito onnistuisi, jos lastenhoitaja ei voisi tulla kotiimme ja jos lapsia pitäisi sitten alkaa tavaroineen päivineen roudata hoitopaikkaan oli kellonaika mikä tahansa sillä hetkellä kun pikkuinen päättää saapua maailmaan? Itse en usko, että kykenisin keskittymään synnytykseen ja heittäytymään regressioon, jos kolme vilkasta lasta mekastaisi kotona (vaikka olisivatkin esim. toisessa kerroksessa). Lasten isovanhemmille ei voi kertoa kotisynnytyssuunnitelmista, sillä siitä syntyisi sota. Toisaalta haluaisin tehdä kaikkeni kotisynnytyshaaveen toteuttamiseksi, sillä tämä on viimeinen raskauteni ja olen kokoajan kuvitellut synnyttäväni kotona, mutta toisaalta en halua stressaantua järjestelyjen hankaluudesta/mahdottomuudesta, jos koko tilanne näyttää melko mutkikkaalta jo alun alkaen.. Pattitilanne.

Nyt taidan mennä huuto.netiin pähkäilemään, pysynkö Ergossa vai vaihdanko Manducaan. Kyse siis kahdesta aivan superloistavasta kantorepusta, joiden välillä pähkäilen jo ties kuinka monetta kertaa. Onneksi aikaakin vielä on ja kaapissa myös Mini Monkey-kantopussi sekä kaksi kantoliinaa, trikoinen ja kudottu. Ikävä kantamista, vaikka juuri sen lopetin kun maha alkoi kasvaa! <3

sitä sun tätä

Synttäreillä käyty! :) Mahtavat tarjoilut, paljon ihania lapsia ja E viihtyi tosi hyvin.

Nyt tutustun tällaiseen nettisivustoon, jonka löysin äsken: http://www.parenting.com/?lnk=logo . Oon kova surffailemaan, mutta erityisesti lapsiin liittyvät sivustot ja mm. Pinterestin lapsiaiheiset postaukset on mun heikkous! Tottakai se on aivan luonnollista kun jaloissa pyörii monta ihanaa tenavaa <3 Olispa aikaa kokeilla kaikkia askartelu-, aktiviteetti- ja ruokaohjeita, mitä netistä löytää..

O oli tänään saanut ansaitusti rentoutua, kun olivat lasten kanssa isovanhemmilla kylässä. Suunniteltiin vähän alkavaa viikkoa; tiistaitreffejä (meillä on semmoinen traditio, mutta nyt on tullut muutaman viikon tauko kun ei ole ollut lastenhoitajaa), Hoplop-reissua, rentoa kotoilu-viikonloppua (joka kyllä sisältää budjetointia..). Perjantaina on eka neuvola, johon O ehtii töiltään mukaan. Tosi kiva mennä yhdessä, vaikka ei siellä mitään kummempaa tapahdukaan. Kotidopplerilla ja ultrassa O on kuullut sydänäänet, vauvan liikkeet ovat tuntuneet mahankin läpi jo monta viikkoa ja ruudulta on katseltu neidin uiskentelua jo kaksi kertaa. Vielä kerta ainakin edessä sitten loppuraskaudesta, sillä meitä odottaa painoarvio. Omasta mielestäni se on täysin turhaa, koska punkeisin kyllä alakautta vaikka kuusikiloisen vauvan :P E painoi syntyessään 4065 g, eikä se ollut mun mielestä todellakaan paha nakki. Helposti mahtuisi isompikin vauva tulemaan!

Aina nämä kirjoitukset kääntyy vauva-aiheeseen.. No, kai se on ihan ymmärrettävää.

Huomiselle ei ole mitään ohjelmaa sovittuna. Ehkä sitten vaan ulkoilua Toton ja E:n kanssa, kaupassakäyntiä, kokkailua, siivoilua.. Ajattelin tehdä J:n 4-vuotissynttäreille huhtikuussa Angry Birds-kakun. Sitä pitäisikin alkaa jo harjoitella, mutta on melko kohtalokasta harjoitella kakkua, jos harjoituskappaleelle ei ole muita syöjiä kuin mä ja E.. En voi muille lapsille vielä paljastaa kakkuideaa, koska sitten hyvä yllätys menisi pilalle. Onkos ketään halukasta kakunmaistajaa linjoilla? Meille vois tulla kaffelle :)

Nyt uppoan vielä hetkeksi surffailemaan..

pikaisesti kuulumisia..

Viimeisestä päivityksestä on aikaa, sillä suljin blogin hetkeksi kun pelästyin erään henkilön löytävän tiensä tänne. Nyt kun raskaudesta on kerrottu jo niille, keltä sitä suoranaisesti salailtiin, niin uskallan avata blogini uudelleen :)

Viikkoja nyt 20+5. Raskaus muuttui muutama viikko sitten onneksi. Odotukseksi, innostukseksi ja kaikeksi muuksi ihanaksi. Meidän molempien pelko ja kauhu väistyi :) Asiat on tarkoitettu menemään näin ja tällä pienellä ihmisellä mahassani on tarkoitus tulla juuri meidän elämään ja juuri ensi kesänä. Kipeitä supistuksia on päivittäin.. mikä avuksi, kun ei voi heittäytyä sohvalle makoilemaan ja lepäämään?

Viiden ihmisen arkeen totutellessa en ole kyllä koneella ehtinyt ihan niin paljoa istuakaan, sillä päivät menevät hujauksessa silloin kun olemme kaikki samassa paikassa. Yhdessäolo koko poppoolla on kuitenkin ehdottomasti parasta mitä tiedän, joten yritän nauttia siitä jokaisella solullani.

Eilen käytiin lasten kanssa Vapriikissa. Ääretön määrä juoksuaskelia, totaalinen villiintyminen Angry birds-pelin (ei minkään tietokonepelin, vaan ihan sellaisen kunnollisen) parissa sekä kolmet kiinni lupsahtelevat silmät takapenkillä kun suuntasimme Ideaparkiin ostamaan mustaa makkaraa päivälliseksi :)

Käytiin keskiviikkona O:n kanssa rakenneultrassa. Ultraa edeltävänä yönä en saanut unta, sillä kaikki jännitti: onko pienellä kaikki hyvin ja onko istukka siirtynyt. Masussa kaikki oli hyvin, mutta 323 gramman painoinen ikiliikkujamme oli juuri tuona aamuna päättänyt nukkua, vaikka ei moista puuhaa harrasta ikinä :D Istukka oli siirtynyt kohdunsuulta ylöspäin takaseinään - HUH! Sitä jännitin aivan kamalasti, sillä haaveissa on kotona synnyttäminen ja ajatuskin sektioon joutumisesta etisen istukan vuoksi sai karvani nousemaan pystyyn. Pikkuisella kaikki oli niinkuin pitääkin ja äidin sekä isin harteilta tipahti miljoonan kilon paino pois. Kysyttiin sitten pienen sukupuoltakin, kun muut asiat oli selvitetty. Ultraaja otti oikein kunniatehtäväksi selvittää tiedon meille, vaikka pikkuinen nukkui jalat ristissä ja vielä nyrkkikin jalkovälin edessä :D Aikansa venkslattuaan ultraaja jo sanoi, että kaippa meidän on vaan luovutettava, mutta juuri silloin saikin hyvän näkyvyyden ja totesi, että tytöltä näyttää! Tyttöä olimme molemmat veikanneetkin :) Nyt olenkin jo pikkusen hullaantunut pienen prinsessan vaatepuolesta, vaikka vannoin että tällä kertaa en hanki mitään lisää..

Masu pompsahti rv 18 jälkeen kunnolla esiin ja onkin jo aika muhkea, vaikka kuvista se ei välity samalla tavalla kuin livenä.

^ Rv 18+6

^ Rv 19+0

Tuoreimmat kuvat ovat vielä kamerassa, mutta tuosta on tultu kyllä eteenpäin ja nyt masun tilalla on jo melkoinen pallo! Masu on omasta mielestäni yllättävän alhaalla.. Jatkossa joudun kyllä esiintymään raskausajan kuvissa naamanikin kanssa, sillä lupauduin ystäväni äitiyspalveluita tarjoavan yrityksen mamma-/masumalliksi. Kaikkeen sitä tuleekin suostuttua.. Onhan se mukava muisto itselle VIIMEISESTÄ raskausajasta. Eiköhän 6-henkinen uusperhe piisaa meille, niin pärjätään juuri ja juuri 7-paikkaisella autolla eikä tarvitse minibussiin vaihtaa.

Päivittelen kuulumisia varmaankin vielä illalla, sillä nyt pitää pistää hösseliksi, kun suuntaamme pian kummityttöni isoveljen 3-vuotissynttäreille! Luulenpa, että masuvauva vaatimalla vaatii mua syömään jotain herkkuja siellä.. (siis se sama vauva, joka tänä aamuna vaati suklaata).

Ps. Olen muuten kertonut E:lle, että masun sisällä on vauva. E suuttuu aina kun kurkistaa paitojen ja toppien alle ja sieltä löytyy vaan äitin napa, eikä mitään vauvaa ollenkaan :D Huijari-äiti!